Tillbaka

Wideroosin oma puheenvuoro ydinvoimaluvista käytävässä keskustelussa, 29.6.2010

29.06.2010

Arvoisa puhemies, Tämä kevät jää energiapolitiikan historiaan – niin myönteisessä kuin kielteisessäkin merkityksessä. Juuri tällä hetkellä olemme tekemässä energiapoliittisia päätöksiä, jotka vaikuttavat suomalaisiin vuo-sikymmenien ajan ja tietyissä tapauksissa vuosisatoja eteenpäin. Suurin tässä maassa koskaan uusiutu-vaan energiaan tehty panostus on nähnyt päivänvalon. Tämän panostus merkitsee meidän sitoutuvan nostamaan uusiutuvan energian osuuden vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin kokonaiskulutuksesta. Tämä merkitsee panostusta, jonka suuruus vastaa kolmen uuden ydinvoimalan rakentamista. Olkoon-kin niin, että osa paketista perustuu päästöjen kannalta vastenmielisen hiilivoiman vaihtamiseen.

Vihdoinkin useammat kuin ydinvoiman vastustajat puhuvat laajan panostuksen puolesta uusiutuvaan energiaan. Vihdoin tapahtuu selvä kurssinmuutos Suomen energiapolitiikassa ja vihdoinkin panos-tamme vaihtelevaan kirjoon uusiutuvia energialähteitä. Nyt on biopolttoaineiden, lämpöpumppujen ja aurinkoenergian aika – tuulivoimasta ja Suomen vihreästä kullasta, siis metsästä, nyt puhumattakaan. Tämä uusiutuvan energian tukipaketti on 300 - 400 miljoonan euron investointi vuositasolla. Tätä pa-kettia ei saa millään tavalla jarruttaa, jos eduskunta torstaina äänestää ydinvoiman lisärakentamisesta puolesta – sen sijaan talousvaliokunnan linjan tulee pitää ja meidän on jo tänä vuonna nähtävä päätök-set ja budjettiehdotukset, joilla on tarkoitus toteuttaa uusiutuvan energian paketti. Kyse on päivänsel-västä ilmastopoliittisesta investoinnista. Samanaikaisesti kyse on imagoinvestoinnista – tulevaisuuden Nokia tulee olemaan tällä toimialalla – ja siinä me suomalaiset haluamme olla mukana.

Valitettavasti tämä valtava paketti jää sen varjoon, että samana keväänä äänestämme kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Samalla kun haluamme tukea uusiutuvaa energiaa, haluamme siis raken-taa lisää ydinvoimaa – ja sen myötä valitsemme energialinjauksen, jolla ei ole esikuvaa missään muus-sa Länsi-Euroopan maassa. Kun toiset haluavat purkaa tai ylläpitää vanhaa, me haluamme rakentaa lisää. Näin huolimatta panostuksesta vihreään energiaan, joka vastaa – toistan kolmea ydinvoimalaa – vähennettynä hiilestä luopumisella. Tarvitsemmeko todella näin paljon energiaa ja annammeko todella signaalin, että energiaa on tuhlattavaksi – eikä kenenkään tarvitse säästää tätä? Näin lähes samanaikai-sesti sen kanssa, että olemme tehneet päätöksen nimenomaan vihreästä energiasta ja lisäksi paradok-saalista kyllä energiatehokkuuden lisäämisestä.

On mielenkiintoista panna merkille miten erilaisia asiantuntijoiden mielipiteet ja tarvearviot ovat. Sel-vää on, että saamme vähintään kahta ydinvoimalaa vastaavan energiamäärän uusiutuvan energian pa-ketilla, jonka olemme valinneet. Selvää on myös, että Loviisa 1 ja 2 sekä Olkiluoto 1 ja 2 eivät ole välittömän purkamisen edessä. Sen sijaan koko ajan tapahtuu päivityksiä ja järjestelmien läpikäyntiä, joiden tarkoituksena on lisätä niiden elinikää – tai jopa välttää purkaminen. Tämän vuoksi ihmettelen-kin, onko meillä todella niin suuri energiantarve, että tarvitsemme kaksi uutta ydinvoimalaa? Paradok-saalista on myös se, että olemme yhtä mieltä siitä, että ydinvoimaa ei tule rakentaa sähkön vientiä var-ten – vaan riittävästi omia tarpeitamme varten. Maamme johtava asiantuntija katsoo, että kolme nel-jäsosaa toisen ydinvoimalan energiasta tulee menemään vientiin. Kaikissa olosuhteissa, siis jopa ener-gian kulutushuippujen aikana, tulemme tuottamaan riittävästi energiaa omiin tarpeisiin JA vientiin.

Arvoisa puhemies,
Ydinvoiman käsittely on ongelmallista myös muilla tavoin. Päätöksenteon nopeus ylittää kaiken edus-kunnassa aikaisemmin kokemamme. Tämä merkitsi, että mietintö valmistui hiukan yli kuukaudessa – noin neljän kuukauden sijaan kuten viimeksi. Samanaikaisesti se merkitsi myös, että ylimääräiset aa-mukokoukset menivät päällekkäin toisten valiokuntien kokousten kanssa sillä seurauksella, että emme voineet olla aina paikalla. Tämä on äärimmäisen valitettavaa päätöksen vakavuuden huomioon ottaen.

Kuten kaikki tietävät ehdotuksena on, että sekä Teollisuuden Voima että Fennovoima saavat luvan rakentaa kumpikin ydinvoimalansa. Kaikissa valiokunnissa ympäristövaliokuntaa lukuun ottamatta tämä linja sai kannatusta. Myös talousvaliokunnassa jäsenten enemmistö oli tätä mieltä. Tämä ei ollut minun mielipiteeni eikä siksi tule. Sen sijaan päädyin äänestämään vastaan, ja jätin joidenkin toisten edustajien kanssa vastalauseen. Tämän tein muun muassa sen vuoksi, että kysymystä ydinjätteen lop-pusijoituksesta ei ole ratkaistu. Se, että tätä kysymystä ei ole ratkaistu, on täysin selvää, ja siitä ovat niin kannattajat kuin vastustajatkin yhtä mieltä.

En halua jättää ongelmiamme tuleville sukupolville – koska nykyisin käyttämällämme tekniikalla vai-kutukset eivät ulotu ainoastaan lapsiimme ja lastenlapsiimme. Sen sijaan ydinjäte tulee olemaan vaa-rallista vielä noin 600 vuotta eteenpäin. Puhumme siis 600 vuodesta – 600 vuotta sitten elimme pimeää keskiaikaa – ilman kouluja, tietoa, kunnollista ruokaa, terveydenhoitoa, teollisuutta. Listaa tuskin tar-vitsee jatkaa. Tahdon, että minun jälkeeni tulevat saavat elää mahdollisimman puhtaassa maailmassa – enkä halua, että heidän tarvitsee pohtia millaisia ympäristön kannalta vastenmielisiä päätöksiä meidän sukupolvemme on tehnyt.