Kyse on oikeuksista, ei etuoikeuksista, kolumn i Ilkka 14.10.2011

17.10.2011

Syksyn mittaan on tullut mietittyä yhtä sun toista poliittisen keskustelun kärjistyessä. Minua on erityisesti askarruttanut erinäisten tahojen puhe kieliryhmien väitetyistä etuoikeuksista. Onko kyse tietämättömyydestä vai tietoisesta poliittisesta retoriikasta? Luultavasti kummastakin, ja tiedämmehän kaikki että tietämättömyyttä on usein helppo käyttää hyväkseen poliittisiin tarkoituksenperiin.

Ruotsinkielisen väestön asema on ollut esillä muutamaan otteeseen. Vaalien alla ja sen jälkeenkin keskustelua on kärjistetty, usein tarkoituksena luoda vastakkainasettelua kieliryhmien välille, vaikka väkisin. Esimerkkinä väitetyistä etu-oikeuksista on käytetty ruotsinkielisten opiskelupaikkoja sekä Dragsvikin varuskuntaa.

Tähän on syytä todeta heti alkajaisiksi, että Suomi on perustuslain mukaan kaksikielinen maa jossa suomen- ja ruotsinkielisillä on samat oikeudet. Pelkkä perustuslaillinen kirjaus ei kuitenkaan takaa käytännössä sitä, että ruotsinkielisten oikeudet yhdenvertaisiin palveluihin äidinkielellään toteutuvat. Perustuslaki luo pohjan kaksikielisyydelle, mutta sen aito toteuttaminen arkipäivässä vaati konkreettisia toimia.

Ruotsinkielisillä siis on samat oikeudet kuin valtakieltä puhuvalla enemmistöllä saada lääkäri-, hammaslääkäri- ja oikeudellisia palveluita. Jotta tämä toteutuisi, on opiskelupaikkoja varattava ruotsinkielisille. Tässä on syytä huomioida, että ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja voi hakea kuka hyvänsä ruotsinkieltä taitava henkilö.

Toinen keskustelua herättänyt asia on asepalveluksen suorittamismahdollisuus ruotsin kielellä. Perussuomalaisten toimesta on esitetty kritiikkiä Dragsvikin varuskunnan ylläpitämisestä, nyt viimeksi eduskunnan budjettikeskustelussa. Tässä(kin) Perussuomalaisten logiikka pettää pahemman kerran, kuten myös kansanedustaja Pekka Haavisto istuntosalissa totesi. Toisaalta halutaan, että ruotsinkieliset ovat samalla viivalla suomenkielisten kanssa, mutta sitten kun ruotsinkieliset suorittavat asevelvollisuutensa, sitä paheksutaan kovin sanoin.

Suomen ruotsinkielinen väestö ei koskaan ole kuvitellut saavansa mitään etu-oikeuksia, vaan haluavat että samat oikeudet edes toteutuisivat. Käytännön syistä jo tämäkin on vaikeaa, joten kukaan ei elättele utopioita mistään eri-oikeuksista, eikä kukaan sellaisia edes haluaisi. On nimittäin päivän selvää, että kaksikielisyys Suomessa tarkoittaa juuri sitä, että yhdenvertaiset oikeudet taataan sekä ruotsin- että suomenkielisille. Jokainen, joka on elämässään ollut lääkärin vastaanotolla tietää, että palvelun saaminen omalla äidinkielellään on välttämätöntä perusturvan toteutumiseksi.

Kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos

Ulla-Maj Wideroos Torsdag, 23 februari 2012 Svenska Suomeksi


	Startsida Personporträtt Karriär Tal och anföranden Pressmeddelanden, artiklar och insändare Krönikor Kalender Kontakta oss Min blogg Länkar Bilder	Tillbaka Kyse on oikeuksista, ei etuoikeuksista, kolumn i Ilkka 14.10.2011 17.10.2011 Syksyn mittaan on tullut mietittyä yhtä sun toista poliittisen keskustelun kärjistyessä. Minua on erityisesti askarruttanut erinäisten tahojen puhe kieliryhmien väitetyistä etuoikeuksista. Onko kyse tietämättömyydestä vai tietoisesta poliittisesta retoriikasta? Luultavasti kummastakin, ja tiedämmehän kaikki että tietämättömyyttä on usein helppo käyttää hyväkseen poliittisiin tarkoituksenperiin. Syksyn mittaan on tullut mietittyä yhtä sun toista poliittisen keskustelun kärjistyessä. Minua on erityisesti askarruttanut erinäisten tahojen puhe kieliryhmien väitetyistä etuoikeuksista. Onko kyse tietämättömyydestä vai tietoisesta poliittisesta retoriikasta? Luultavasti kummastakin, ja tiedämmehän kaikki että tietämättömyyttä on usein helppo käyttää hyväkseen poliittisiin tarkoituksenperiin. Ruotsinkielisen väestön asema on ollut esillä muutamaan otteeseen. Vaalien alla ja sen jälkeenkin keskustelua on kärjistetty, usein tarkoituksena luoda vastakkainasettelua kieliryhmien välille, vaikka väkisin. Esimerkkinä väitetyistä etu-oikeuksista on käytetty ruotsinkielisten opiskelupaikkoja sekä Dragsvikin varuskuntaa. Tähän on syytä todeta heti alkajaisiksi, että Suomi on perustuslain mukaan kaksikielinen maa jossa suomen- ja ruotsinkielisillä on samat oikeudet. Pelkkä perustuslaillinen kirjaus ei kuitenkaan takaa käytännössä sitä, että ruotsinkielisten oikeudet yhdenvertaisiin palveluihin äidinkielellään toteutuvat. Perustuslaki luo pohjan kaksikielisyydelle, mutta sen aito toteuttaminen arkipäivässä vaati konkreettisia toimia. Ruotsinkielisillä siis on samat oikeudet kuin valtakieltä puhuvalla enemmistöllä saada lääkäri-, hammaslääkäri- ja oikeudellisia palveluita. Jotta tämä toteutuisi, on opiskelupaikkoja varattava ruotsinkielisille. Tässä on syytä huomioida, että ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja voi hakea kuka hyvänsä ruotsinkieltä taitava henkilö. Toinen keskustelua herättänyt asia on asepalveluksen suorittamismahdollisuus ruotsin kielellä. Perussuomalaisten toimesta on esitetty kritiikkiä Dragsvikin varuskunnan ylläpitämisestä, nyt viimeksi eduskunnan budjettikeskustelussa. Tässä(kin) Perussuomalaisten logiikka pettää pahemman kerran, kuten myös kansanedustaja Pekka Haavisto istuntosalissa totesi. Toisaalta halutaan, että ruotsinkieliset ovat samalla viivalla suomenkielisten kanssa, mutta sitten kun ruotsinkieliset suorittavat asevelvollisuutensa, sitä paheksutaan kovin sanoin. Suomen ruotsinkielinen väestö ei koskaan ole kuvitellut saavansa mitään etu-oikeuksia, vaan haluavat että samat oikeudet edes toteutuisivat. Käytännön syistä jo tämäkin on vaikeaa, joten kukaan ei elättele utopioita mistään eri-oikeuksista, eikä kukaan sellaisia edes haluaisi. On nimittäin päivän selvää, että kaksikielisyys Suomessa tarkoittaa juuri sitä, että yhdenvertaiset oikeudet taataan sekä ruotsin- että suomenkielisille. Jokainen, joka on elämässään ollut lääkärin vastaanotolla tietää, että palvelun saaminen omalla äidinkielellään on välttämätöntä perusturvan toteutumiseksi. Kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos	Sök
	Kontaktuppgifter Ulla-Maj Wideroos